Maailmanpelastuspostaus

Vaihteeksi taas ärsyttää ja ihan vähän enemmän kun vähään aikaan noin muuten on ärsyttänyt.
Kestovaipat nimittäin.

Jostakin syystä ilmeisesti koko maailma on tällä hetkellä niitä ja mua, ja etenkin niiden ja mun orastavaa mutta lupaavaa liittoa vastaan. Jopa kultaisella 80-luvulla "kauppavaipoista" huonoa omatuntoa poteneet äidit ovat yrittäneet manata mun ihania vaippojani ja upeita suunnitelmiani suohon. Jostakin syystä tuosta kasarinousukauden kaatopaikkojen valloittajasta on tullut normi. Oletus, jota vastaan joutuu lapsuudenkodissaan vihertynyt ja kohta äitiytyvä yhtäkkiä kapinoimaan. Miksi mun mielestä se on väärin? Tai ainakin erittäin nurinkurista?

Mun mielessäni ja elämässäni "vaippavalinta" (joka ei siis itseasiassa ole missään vaiheessa tähän asti mulle edes ollut valinta) ei liity vanhemmuuteen oikein mitenkään. Tai liittyy se toki siten, että aiemmin en ole tarpeeksi vaikutusvaltaisen ikäisenä tarvinnut vaippoja mihinkään. Ja tietysti myös vähän siten, että ne vaipat tulevat oman mukulan päälle. Tästä mielessäni tapahtuvasta erottelusta johtuen karsastan myös esimerkiksi kummallisia termejä "kestovaippailu" tai "ekovanhemmuus". Kummatkin kun kuulostavat jotenkin harrastuksilta, joita tehdään huvikseen ja jotenkin projekteina? (No, ehkä joku tekee?) Sen kummemmin kun en aio kestovaippailla, en todellakaan myöskään vaikkapa käsitiskaile, kuukuppeile tai biojätteile. (Sen sijaan lenkkeily, kissailu ja pyöräily ovat ihan kivoja harrasteita.) Ekovanhemmuus taas kuulostaa joltakin roolilta, joka otetaan esiin lasten läsnäollessa, kun taas aikuisten kesken elellään kuin ellun kanat, ajellaan kolmella hummerilla Länsiväylää edestakaisin ruuhka-aikaan kertakäyttöastioita (ja vaikka niitä vaippoja) ikkunasta mereen heitellen. Kunnes tullaan kotiin, kirjotellaan blogiin ja ollaan taas hetki niitä ekovanhempia. Niin ei vissiin.

Ennakkoasenteissa vahvin argumentti tuntuu olevan jotakuinkin, että "hullu!". Oikeastaan ihan kenen suusta vain. Omakohtainen suurin kestovaippapelkoni tällä hetkellä on lapsen iho. Lienenkö hullu? Mitä jos pirpana sattuu olemaan ihan superherkkis iholtaan, vaivaa ei saa millään talttumaan ja ainoa apukeino on 24/7-tehohaudutus muovivaipoilla myrkkykemikaaleineen? Ei kuulostaisi sitten yhtään loogiselta, mutta näistäkin kuulee. Toistaiseksi koitan kuitenkin olla pohtimatta ihoasioita turhaan etukäteen, koska itse olen kestävällä iholla varustettu tapaus, vaikka lapsena vanhemmat kovasti toisin väittivät. Eikös "herkkä iho" ole vähän sellanen vauvan ominaisuuksien normisettiin kuuluva osanen? Vai oletteko joskus kuulleet vanhemman päivittelevän vauvan ihon kestävyyttä: "Joo, meiän neidille ei tullu mitään vaikka taas sillä oli peppu pesemättä ainakin kolme päivää kun oltiin mökillä!"?

Ei ihan täysin vertailukelpoinen, mutta vähän samankaltainen pointti mulla on kuukautiskupin kautta. Tiedän naisia, joille se on alusta asti sopinut kuin nyrkki naamaan ja pelastanut monta ikävää kuukausittaista hetkeä. Sitten tiedän itseni, joka tuskaili vuosikaudet kuppiongelmien kanssa, kunnes päätti ne luonnonsuojelun nimissä ratkoa perehtymällä kaikkiin mahdollisiin viimeisiin vinkkeihin ja kikkoihin ja niin teki. Ja se helpotti sekä eko-omatuntoa, että kukkaroa. Tuolla olisi jäänteinä muinaisilta ajoilta noin 5 vuotta vanha paketti (ehkä maailman surkeimpia ja epämukavimpia) Vuokkoset biohajovia siteitä tyhjän panttina. Ainiin, mutta se jälkivuoto, ehkä niille vielä on tässä maailmassa tarkoituksensa! Ideana kuitenkin kuukuppiratkaisussa oli lopulta, että kaikki keinot testiin ennen luovutusta. Samaa suosittelen kaikille. Jos haluaisin kaikesta helpolla päästä, vauva ei ehkä olisi mun juttuni millään vaipoilla. Tällä hetkellä onneksi vaikuttaa, että kestovaippoihin liittyvä tietous on niin laaja, että suoranaisin ihme olisi, jos onnistuisin löytämään juuri meillä ongelman, johon ei ratkaisuja olisi tarjolla roppakaupalla.Tietysti voi olla, että väsyneen vauvavuoden aikana vaippagooglailu ei maistu, mutta siksipä juuri tietoa on imetty jo tässä vaiheessa ennakkoon aika huimasti. Ainakn tärkein on tiedossa: keneltä ja mistä kysyä apua ja tukea ongelmatilanteissa.

En ole mikään superkierrättäjä, saati sitten tarpeeksi vihreä. Vaikka Jos kaikki tekisivät niinkuin minä, tuskin tämä maailma vielä sillä pelastuisi. Oivaltanut olen kuitenkin sen verran, että nykymenolla meidän maailmastamme ei tuleville sukupolville jää jäljelle mitään (ainakaan kivaa), joten parhaansa kannattaa silti tehdä. Jotakin haluaisin kuitenkin myös oman pirpanan pirpanoille ja niiden pirpanoille ja niin edelleen omasta puolestani jättää. Muutakin kuin maatumattoman kertakäyttövaippavuoren. Juuri lapsen kaltaisen ilmastorikoksen tehdessään on ehkä paras hetki punnita omaa ekokäyttäytymistään ja kulutustaan. Sen lisäksi, että omat valinnat ja toiminta vaikuttavat tässä ja nyt, ne oppii mun kauttani kohta myös ihan uusi ihminen! Vaippojen, kuten niin monen muunkin ekokysymyksen suhteen toivon ja odotan asenteiden ja sääntöjen muuttumista tulevaisuudessa, joten on loistavaa jos omalle ipanalle käytäntöjen muuttuminen ei aikanaan aiheuta turhaa vaivaa, koska homma on jo hanskassa! Lisäksi tietysti tulevat sukupolvet voivat jo etukäteen alkaa kehittää keinojaan vielä meitä paljon pidemmälle ja silloin maailma pelastuu. Aikoinaan ei ollut pesukoneita, joten keksittiin kertakäyttövaippa. Nyt meillä on molemmat ja toinen niistä on ongelma. Kenties tyttöni tytär aikanaan pyöräyttää oman lapsensa pepun multa liikkeelle lähteneeseen perintövaippaan. Mistäs sitä tietää.

Aiheesta ja sen vierestä oisi pitkin tekstiä voinut linkittää vaikka mitä ja kuinka, mutta en nyt siihen ryhtynyt. Jokainen, joka asioista selvää ottaa tai on ottanut tietää varmasti tärkeimmät luvut, tutkimustulokset, plussat, miinukset ja muut kyllä. Tämän kuitenkin vinkkaan ensi sunnuntaiksi, jos joku ei ole vielä nähnyt:
Yle ja Vaippavuoren varjossa
(Sattupas muuten sopivasti, että uusinta on just tulossa kun tämän kirjottelin! :D )