Ahvenanmaan pannukakku Helsingin tyyliin

Mä hullaannuin joskus ipanana Ahvenanmaan eräretkellä ihan hurjasti Ahvenanmaan pannukakkuun. Aikuisempana oon sitä jokusen kerran sitten ihan perinteisesti mannapuurolla vääntänyt ja edelleen on ihan herkkua! Hakkaa tavispannarin mennen tullen! Pannukakku on muutenkin mun keittiössä ihan normiruokaa, sellanen hätävara, johon löytyy aina melkeinpä ainekset ja päälliset ja jos ei muuta jaksa vääntää niin edes sitten pannaria.

Mun pannarintekotapa on periytynyt mummolta, eli äitini äidiltä. Mun isä oli allerginen kananmunalle (ja kalalle) ja siksipä sitä ei meillä juuri juhlia lukuunottamatta juuri käytetty. Isän ollessa työmatkoilla, mummo tuli äitiä usein jeesaamaan ja "kun kissa oli poissa niin hiiret hyppi pöydillä" vai miten se nyt meneekään ja kananmuna (ja kala) ruokia syötiin sitten sen edestä. Mummon kanssa tein monet pannarit yhteistuumin, opin rikkomaan kananmunat ja lappamaan jauhoa ja maitoa sopivassa suhteessa sekaan, kun mummo vispasi. Itse teen pannarin välillä ihan uunipellille, jolloin jätän taikinankin löysemmäksi ja saan sellasen lättänän pannariletun, mutta useimmiten käytän ihan lasista uunivuokaa. Tuolloin taikinakin on tuhdimpaa, ruokaisampaa ja itse kakku paksumpi. Omnom.

Koska joku mannapuuropannari ei kuitenkaan sovellu liian usein arkiruoaksi vitivalkoisine hiilareineen, oon välillä vääntänyt ns. puurottoman pannukakun vaihteluna terveellisempiä sovelluksia mannapuuroisesta Ahvenanmaan pannarista. Kaikkien hienointa tietysti on jos brunssipannarissa voi hyödyntää vaikka aamupuuron jämät! Meillä nyt puuroa ei vielä syö kuin minä, joten yhden annoksen mikropuurosta ei tähteitä jää...

Tarvitaan siis:
- Rasvaa vuoan voiteluun
- Puolen litran puurosatsi, mielellään maitoon tehty (kuvan pannarissa on kauralesepuuro: 5dl maitoa, 1,25dl kauraleseitä ja vajaa tl mineraalisuolaa)
- 4 munaa
- 1 dl sokeria
- 5 dl maitoa
- 2 dl vehnäjauhoa
- Haluamiasi mausteita, marjoja tai muuta (kuvan pannarissa on vaniljasokeria noin 1-2 ruokalusikallista)

Munat ja sokerin voi vaahdottaa ja sitten vasta sekoittaa muut aineet tai sitten voit vaan sekoittaa kaiken heti. Niin ja puuron on hyvä olla jäähtynyttä ettei munat mene kokkeliksi. :D Sit laitetaan puoleks tuntia koko höskä siinä voidellussa vuoassa uuniin 175 asteeseen. Nautintavälineiksi suosittelen vaikka marjoja ja vaahterasiirappia. Juhlaisamman satsin saa sitten vaikka korvaamalla maitoa kermalla ja maustamalla pannarin esim. kardemummalla. :) Pannarista on niin moneksi!

Vaippa-arvonnan voittaja(t)!

Jee jee jee arvonta suoritettu (ja kiinteitä maisteltu jo yli viikon verran)!

Koskapas olin viikonloppuna vähän jo jouluhövelillä tuulella, päätin kaikkien (kahden) osallistujan ansaitsevan palkinnot! Eli siistimis-, pakkaus- ja muut hommelit on täällä käsillä ja voittajillekin on jo mailit lähteneet ilmoitettuihin osoitteisiin, eli tarkkailkaahan postianne, jotta saan kirjotettua ihan liveosoitteet muhkeiden kirjeiden päälle! :) (Kaksi vaippaa saa aina kepeästi pakattua kirjeeksi, mutta kolmen kanssa alkaa olla jo haastetta, etenkin kun noissa on kiinteää imua ja vielä kuorikin mukana!)

Näpsyllä väkästarrojen putsaus langanpätkistä, karvoista, yleisestä nöftästä, nukanpoistajalle ei noissa vaipoissa työmaata ollutkaan nyt ja mittanauhalla väännetään tietty postin rajojen mukaiset maksimikokoiset kirjepakkaukset!

Ensimmäisen osallistujan vauva oli arvonnan aikoihin 6-viikkoinen, eli nyt siis jo noin 2-kuukautinen, joten sinne suuntaa virallista arvonta-pakettia vastaavaa setti M-kokoisena! Koska vaipat menee osallistumisen tarinoinnin mukaan yökäyttöön, lienee kivempi etteivät ne liian pienet ole, jotta imuakin mahtuisi taskuun riittävästi! (Meille jää itselle sitten vielä pari M:ää omaan kiertoon ja L:t jo häämöttää...)

Ja toinen osallistuja odottelee vauvaa vasta saapuvaksi, joten alkuperäisen arvonnan S-kokoiset suuntaavat sinne! Nuo kun saattavat passata jo heti syntymästä asti, hiukan riippuen tietty vauvan syntymäkaliiberista. :)

Onnea voittajille ja menestystä vaippailussa!

Tsi kestopeppupyyhkeet

Taas takana huonompi yö, vaellusrinkan painoinen sätkivä vauva purkautuu, laavat on housuissa ja hoitopöytä niin kaukana vesipisteestä?
Haiseeko vauvan kuolaiset tahmakädet pahemmalta kuin liivinsuojasi?
Peffassa olisi vain rupsun mukanaan tuoma pikkutahra?

Ja et silti haluasi tuhlata peppupyyhkeitä ja tehdä turhaa jätettä?

Törsääkö toinen vanhempi peppupyyhkeitä ja roskis tursuu jatkuvasti?
Unohtuiko koko kosteuspyyhkeet kaupan hyllylle?

Nyt on ongelmasi ratkaistu, sillä tässä on resepti tee-se-itse-peppupyyhkeille! Kestona tietty!

Terpan ja Tirpan 

kestopeppupyyhkeet*

 

• tiivis purkki
• kestopesulappuja, tmv
• kattila
• sekoitustikku / lusikka
• 1-2l vettä (riippuen pesulappumäärästä ja tilavuudesta)
• 1-2tl kookosöljyä
• 2 tippaa teepuuöljyä

Pese pesulaput puhtaaksi ja kuivata.
Keitä kattilassa vettä 5 minuuttia, ota pois levyltä ja sekoita tarpeesi mukaan kookosöljyä ja teepuuöljyä joukkoon. Anna jäähtyä. Kastele pesulaput yksitellen emulsiossa, rutista niin kuiviksi tai kosteiksi kuin haluat, tunge lasipurkkiin ja sulje kansi.
Laput säilyvät purkissa ehkä noin viikon tai ylikin. Pyyhi mitä lystäät, heitä pyykkikoriin ja aloita alusta.

 
Kaikki vähänkään "kestokulttuuriin" tutustuneet tietävät kestopesulappujen olemassaolosta**. Niitä voi tehdä itsekin helposti, mikä vain kosteutta itseensä imevä kangas kelpaa. Mm. frotee, flanelli, trikoo, vanha harso... Mun perintokalleusompelukone on paikassa x ja peukku keskellä kämmentä, joten tilasin valmiit pesulaput. 

Varmaan tyypillisimmin pesulappuja käytetään Ceridal-öljy-suihkeen kanssa hoitopöydällä herkkähipiäisen vauvan peffan putsaamiseen. Tai sitten ihan vesipisteen yhteydessä hanan alla kostuttaen. (Näinkin siis tietysti voi homman tehdä, tai vaikka sekoittaa oman vesi-öljy-emulsionsa suihkepulloon!) Mä kuitenkin kehitin tällaisen systeemin, jossa laput ovat hoitopöydällä yhtä valmiina käyttöön kuin kertakäyttöisetkin kosteuspyyhkeet ovat. Näin saa tietysti myös varmuudella ihan just niin luomua kuin itse haluaa tehdä. Meillä kun mies esimerkiksi monesti pyyhkäisee kosteuspyyhkeellä pois "ne pahimmat" ensin, vaikka olisi vielä kiikuttamassa pimua hanan allekin. Minä taas saatan pienemmän rähmät hoidella kokonaan muutamalla pyyhkeellä ajatuksena ihon säästäminen jos tiedän (epäilen) että kohtsillään on tuloillaan se oikea, suurempi satsi, joka on sitten pakko käydä vedellä huuhtomassa.

Todennäköisesti tsi-pyyhkeitä varten vettä ei tarvitsisi edes keitellä noin pitkään, mutta olen nyt varmuudeksi sen antanut kiehua kunnolla, koska kookosöljy ei kuitenkaan viileään veteen sulaisi ja sekoittuisi.*** Lisäksi öljyksi varmaan kävisi myös vaikka mikä ihoystävällinen (ja antibakteerinen?) öljy, mutta mä olen käyttänyt kookosöljyä, koska sitä sattuu kotoa löytymään (ja koska se on antibakteerista). Teepuuöljy raikastaa tuoksua ja on samoin antibakteerinen. Mulla siis kaikki määrät ja koko resepti on vähän tällainen elävä vielä. Seuraavaan satsiin olen esimerkiksi ajatellut sekoittaa osan öljystä tilalla jotakin perusvoidetta testimielessä. Eli jos kokeilet, muokkaa vapaasti mieleisesi muotoon!

* Huomaa yhdyssanahirviön tuplamerkitys. ;)
** Niille jotka eivät ole tutustuneet tai eivät tiedä, on myös olemassa ainakin mm. kestoterveyssiteitä ja -pikkuhousunsuojia, kestotiskirättejä (talouspaperia korvaamaan), kestoliivinsuojia, kestohedelmäpusseja kauppareissuille, jne...
*** Oon ihan humanisti, mutta silti mua häiritsee käyttää tota sekoittua -sanaa kun on kyse vedestä ja öljystä!

Tutilla vai ilman?

Mun omaa purukalustoa on kaupungin (valtion) rahoilla oi'ottu aikoinaan joku ehkä noin kymmenen vuotta tai ylikin. Mulla oli reipas alipurenta ja hampaat keskenään vinksallaan noin muutenkin kaikin puolin. Alotettiin jostain jätskitikuista huulten välissä ja päädyttiin niskavetoon hupulla ja kiinteissä raudoissa praketteihin about joka hampaassa (ne, jotka on saman kokenut tietää). Ja ne kiristyskäynnit Vironkadun hammashoitolassa Krunassa. Huh. En tiiä oliko ne enemmän kauheita vai mehevän kauheita. Olen ehkä vähän masokistikin, kun tietyllä tapaa muistelen niitä lämmöllä. Jotain siltä väliltä. Hampaat eniveis oli tuskasen kipeet aina pari päivää käynnin jälkeen, syöminen oli vaikeeta ja aivan helkkarin hienoa jälkeä tuli alkuperäseen nähden.

Samalla henkäyksellä voin kertoa että mä muistan syöneeni tuttia. Joo en tiedä tarkkaan, että minkä ikäsenä tai muutakaan, mutta mulla on joku erittäin hatara muistikuva siitä odotusfiiliksestä hellan vieressä, nenä emalia vasten, kun upouutta tuttia keitetään käyttövalmiiksi. Sanomattakin lienee selvää, että mun kierossa mielessäni tutti ja hampaiden oikominen liittyy väkevästi toisiinsa. Eli mun lapsenihan ei sitten tuttia syö! Mä oon vahtinut tutittomia lapsia ja ne on helppoja!

Mä sain ekan tutin tolle omalle lapselleni lahjaksi jo vuosi sitten jouluna. Eli silloin kun pötkö oli ehkä joku muutaman senttiä pitkä hätäisesti ja visusti mahassa. Ne tutit  odotusajalta siirrettiin säilöön pahan päivän varalle. "Mä myyn nää sit joskus."

Me ei siis tosiaan koskaan tietoisesti tuputettu tuttia tai haluttu sitä käyttöön. Kunhan kokeiltiin. Eikä se käytössä oikein edelleenkään ole.
Paitsi ihan vaan silloin kun tarvii.

Juuri niinkuin ajateltiin. Ja kaikki se onnistui oikeestaan ihan vahingossa.
Meillä tutti on merkki siitä, 
että nyt just heti ei pääse syliin, mutta kohta pääsee, ja odotellessa vois vaikka olla hiljaa (bussi, tms.). 
Ja se on myös apuna, kun Tirppa haluaa imutella, mutta samalla kiemurtelee tuskassa kun vatsa on jo täysi ja tissistä vaan pukkaa maitoa.
Päivisin se auttaa nukahtamaan unille ja poimitaan poskelta pois kun uni on voittanut.

(Niin ja muuten että rintaa syövä vauvako ei voi ylensyödä? Hah, neuvolateoriat in my ass! Tervetuloa siivoo Tirpan puklut lattialta, hoitikselta, vaatteilta, laukulta... Vähän kaikkialta, kiitos rintaruokinnan...)

Ehkä me sit vaan toivotaan ilmaista oikomishoitoa ja hyvinvointiyhteiskuntaa vielä 10 vuoden päästäkin. Tai sit näillä asioilla ei vaan oo mitään tekemistä keskenään. Tai sit se perii sen muuten vaan. Onneksi sentään ainoat tuttimallit, jotka suussa pysyy tarpeeksi hyvin on niitä kaikkein purentaystävillisimpiä.

Ja kuitenkin suosittelen tuttitreenejä kaikille ja samoin oikomishoitoa. On ne vaan sen arvosia. Juuri tällaisessa pienimuotoisessa tutteilussa uskon, että hyödyt pysyy haittoja suurempina. Vaikka sitä oisi alkuun mitä mieltä vaan.

Jotain liian pientä ja hyvää, VAIPPA-ARVONTA

Sanna tekee ja purkaa -blogissa on meneillään Vaippa-arvonta! Käykääpä kurkkaamassa.

Ja nyt on täälläkin!

Tirpalle alkaa merkistä riippuen S-kokoiset vaipat nyt ehkä noin 7-kiloisena hiljalleen käydä liian pieniksi. Huokaus. Niiden kanssa on tullut ihanaa aikaa vietettyä. Aivan pienimmät NB-koon versiot meiltä jäivätkin syntymäpainon takia oikeastaan jopa käyttämättä. S-koko on kuitenkin ansiokkaasti palvellut tähän asti, miltei neljä kuukautta. Nyt olen kuitenkin innostunut kerryttämään M-koon vaippoja jo niin paljon, että S alkaa siirtyä meidän osalta kiertoon. Miltei kaikki koon puolesta vielä menisivätkin, mutta harvemmin tulee enää päälle asti päätyneeksi.

Kauheasti olen pohtinut pitäisikö vaippoja, edes niitä parhaita ja lemppareita, säästellä pikkukakkosta varten vai ei. Koska sellaisesta ei ole tietoa tai varmuutta, ja koska asutaan kaupunkilaisen ahtaasti ja muuttokin kaukana tulevaisuudessa häämöttää, en varmaan mitään säästä. Eli kiertoon vaan hiljalleen eri keinoin. Käyttämättömänähän vaipat eivät ihan täydellisesti säily, eli niitä pitäisi sitten uusia vauvoja odotellessa pyörittää pyykkikoneessa vähintään puolen vuoden välein, mielummin useamminkin. Lisäksi vaippajutut kehittyy niin vauhdilla, että mua varmaan kiinnostaa ihan eri jutut sitten joskus!

Niinjoo ja onhan tässä tosiaan samalla myös vuosi ja 9 päivää ensimmäisestä positiivisesta raskaustestistä ja vuosi ja 4 päivää tämän blogin pystyttämisestä, eli blogikin täyttää jo vuoden.

Jotenkas nyt siis Odotushöyryjä proudly presents

 * * * VAIPPA-ARVONTA * * * (Arvonta päättynyt, better luck next time!)


Odotushöyryjä: Terhi ja Tirppa arpovat lukijoiden kesken allaolevan (Tirpan vanhan, mutta hyväkuntoisen) setin:

Kolme S-kokoista Muumi sisävaippaa (liila, vaaleansininen ja valkoinen) ja niille passaavan kuoren (vaaleansininen). Vaipat ovat kotimaisia ja niiltä osin luomua, kun pystyvät. Kaikissa on luomupuuvillabambukollaria kiinteänä imuna, täyttötasku omille lisäimuille ja fleece kuivapintana peppua vasten. Lisäimuilla kelpaavat siis vaikka yövaipoiksi! Tarrakiinnitys kyljissä ja pul-kuoressa edessä. Kuoressa on reisissä vuotosuojat. Vaipat käyvät tenavasta riippuen 3-4 kilosta lähtien aina noin 7-8-kiloiseksi asti. Ja nää on oikeesti hyvät vaipat, meillä käytössä jo M-koko (vaikka tää S:kin menis yhä) ja odottamassa L... Täältä voi lukea kyseisistä vaipoista arvosteluja ja yleistietoa puolueettomasti.

Koko setti voi siis olla ennen joulua juuri sinun hyppysissäsi tai vauvasi pöksyissä!

Jätä tähän postaukseen kommentti, jossa kerrot miksi juuri sinä haluat ja ansaitset vaipat ja kestovaippahistoriasi. Olisiko nämä ekat vaipat testiin? Onko vauva vasta tulossa ja vaipat hakusessa? Oliko esikko roskavaippapeppu mutta kuopuksesta tulee kestoversio? Vai mitämitämitä? Kaikkea muutakin voi jorinoida jos tahtoo, siitä saa lisäpisteitä! Älä unohta jättää jotakin yhteystietoa, jonne voitosta voi ilmoittaa!

Voittaja valitaan (tai arvotaan, jos valinta tuntuu liian vaikealta) tämän kuun viimeinen päivä, eli lauantaina 30.11. kun Tirppa on täyttänyt 4 kuukautta ja alkanut maistelemaan perunaa! (Siis eihän sillä ole asian kanssa mitään tekemistä, mutta kuitenkin...)

Projekti Kestovaippa V: Yövaipat

Tirppa on käyttänyt kestovaippaa myös öisin oikeastaan jo ihan alusta asti. Toki alkuun, kun kakka tuli joka vaippaan, vaippaa vaihdettiin yölläkin joka syötön yhteydessä. Tuolloin isyyslomaileva Mies yleensä hoiti yölliset vaipanvaihdot (kuten useimmiten tekee edelleen, silloin harvoin kun on tarpeen, kuten vaikkapa sinä yhtenä rota-vaiva-yönä pari viikkoa sitten). Mies tietysti osittain käytti, etenkin alkuun, roskavaippoja, mutta minä puin myös öisin pestävän ja monta kertaa käytettävän version. (Nyt on noista roskis-versioista muuten se "biohajoava" Naty testissä. Biojätteeseenhän niitä vissiin ei saa laittaa, mutta koitan paketoida höllästi ja edesauttaa siten kaatopaikkakaasujen minimoitumista.)

Ihan aluksi meillä mentiin öisin lähinnä samoilla vaipoilla kuin päivisinkin. Eihän niiden vaihtoväli edes juurikaan eronnut päivävaipoista. Bambino Mion taiteltava puuvillainen prefoldi, sellanen "liina" ja settiin kuuluvat pul-kuoret olivat ensimmäinen vaippa, joka vakiintui yökäyttöön. Jopa niin paljon, että välillä lisäsin Mion prefoldin taitosten väliin pienen hamppu-boosterin lisäämään imutehoa. Puuvillan pinnalla peppua vasten käytettiin tuolloin myös pörrö-fleece-kuivaliinanpalasta. Miot onnistuivat yökäytössä vuotamaan huolellisten asettelujen ansiosta yhteensä ehkä 2-3 kertaa, vaikka käytimme niitä jopa liian pienenä, eli tosi harvoin. Kilosuositus Bambino Miolla kun on 5-7 kiloa.

Seuraavaksi ja ehkä jopa Mies innostui Imse Vimsen all-in-oneista yövaipatuksessa. Noita on käsittääkseni joskus ollut äitiyspakkauksessakin jaossa, joten huuto.net ja muut foorumit pursuvat niitä edulliseen hintaan. Ja ne on ihan huippua. Myös Imsen väliin tungin joskus vielä hamppua lisäksi. Sekä Mioja, että Imsen aio:a voin vain lämpimästi suositella kaikille aloitteleville vaippailijoille! Ne ovat kumpikin hyviä treeni- ja pikkuvauvavaippoja asettelun opetteluun, varmapitoisia esim. taskuvaippoihin verrattuna ja tosiaan siis myös halpoja hankkia. Itseasiassa omianikin olen tässä jo valokuvaillut myyntiin, koska alkavat käydä pieniksi. Ja koska mulla on vaippoja ihan liikaa.

Meitä on lykästänyt Tirpan suhteen melko pienipissisyydellä. Toisaalta itse luen sen itselleni haasteeksikin, koska en ole oikeastaan tosissani joutunut koskaan pähkäilemään imujen tai yöimujen kanssa, vaikka mieli tekisi. Ainoat vuodot, jotka ovat johtuneet liian vähäisestä imumäärästä ovat tulleet yllättävän pitkän vaihtovälin takia! Tyypillisenä esimerkkinä Tirppa on nukahtanut kevyehkössä tavisvaipassa, on ollut pakko lähteä jonnekin, siellä jossakin vaipanvaihto on syystä tai toisesta venynyt ja venynyt ja kappas, vaippa on tulvinut. Tästä pienipissisyydestä huolimatta halusin kuitenkin varautua öihin oman mielenrauhan vuoksi kunnon yökäyttöön hankituilla vaipoilla. Tässä he (tällä hetkellä) ovat:

Kelta-puna-ruskea-raitainen, vihreä-ruskea-oranssi-raitainen ja vihreäpilkullinen ovat Ronja ja Roope tuplaläppiä. Ruskea-kirjava-raita on Nupsukan vastaava tuplis ja ruskea-valko-raitainen Mannamaan sisätäyttövaippa. Keltainen Nalle on sisätäyttö myös, vaaleanpunainen Uni-Nalle yhdellä läpällä ja turkoosi pingviini on ensimmäinen uutena ostamani vaippa, Nanun Myrsky, yhdellä läpällä.

Tyypillisesti kestovaipoista yövaippoina siis käytetään tuhdisti imustettuja sisävaippoja. Läpät puolestaan nopeuttavat pesun jälkeen vaipan kuivumista, koska ne voi levittää tietenkin auki. Sama määrä imua "sumpussa" muotoonommeltuna kuivuisi päivätolkulla. Hyvänä esimerkkinä kuivumisajoista toimivat vaaleanpunainen Uni-Nalle ja turkoosipingu-Myrsky. Niissä on vain yhdet imuläpät, mutta vaipassa itsessään kiinteää imua melkoisesti (sekä täyttöaukot, jonne voi lisätä vielä lisää tavaraa, mutta siitä lisää alla) ja jo pelkästään noilla kiinteillä imuilla Nalle ja Myrsky kuivuvat narukuivatuksessa 2-3 päivää! Tuplaläppäiset, vähemmällä kiinteällä imulla varustetut kun kuivuvat noin vuorokaudessa. Olenkin nyt talvisaikaan ripustanut Nallen ja Myrskyn (toinen on matkalla meille vielä) suoraan patterille kuivumaan, jolloin ne kuivuvat reilussa vuorokaudessa. Jos asuisimme tilavammin, harkitsisin lämpöpumppu-kuivausrummun hankkimista, tai ainakin ottaisin selvää sen ekologisuudesta. Toki narukuivatus on kohtalaisen ekoa, mutta vaikuttaahan sekin ilmastointi- ja lämmityskustannuksiin.

Keltainen Nalle ja ruskea-valko-raitainen Mannamaa -sisätäyttövaippoja en ole alunperin hankkinut ollenkaan yökäyttöä varten, mutta siihen ne nyt vain ovat puolivahingossa päätyneet. Innosta puhkuen kun olen halunnut koota itse omat imusettini. Alkuun kokosin niitä Tirpan 3-tuntisia päiväunia varten, mutta kun ei typy niiden aikana tee kuin ehkä yhdet tai kahdet pissat, ei erityisellä päikkärivaipalla juurikaan tee mitään. Siksipä sisätäytötkin ovat päätyneet yökäyttöön. Kuvasta itseasiassa puuttuu vielä yksi Nupsukan sisätäyttö, joka oli viime yönä päällä ja odottaa nyt pesukoneessa kuivumaan pääsemistä! Sisätäyttöihin tungen yleensä joko vähän jotain nopeaa imua (puuvillaa, froteena tai flanellina) ja enemmän hidasta (hamppua, bambuhamppua) tai sitten paljon jotain seminopeaahidasta (bambua, vähän käytettyä puuvillaa).

Sisävaipassa itsessään ei siis ole kosteussulkua ulkopinnassa. (Siksi se on nimeltään sisävaippa, olipa sitten täytettävä, eli taskulla, läpillä tai kiinteällä imulla.) Joten vaipan päälle kosteutta sisällä pitämään tarvitaan vielä jokin kuorivaippa. Moni käyttää villahousuja, mutta itse olen tykännyt enemmän kuorista. Yöt meillä on kuitenkin aika pitkiä yleensä, joten hengittävyys on pop! Yövaippa puetaan päälle noin kahdeksan aikaan, aina vähän sen mukaan milloin alkaa uhkaavasti väsymys yllättää. Jos uni tuosta vielä siirtyy sitten useammalla tunnilla iltakukkumiseksi, niin saatetaan vielä vaihtaa uusi (miksi yövaippoja onkin ihan hyvä olla ylimääräisiä varalla).

Tällä hetkellä eniten on käytössä Hilivinksiksen pinkki pomminvarma villakuori. Varakuorena toimii Nikkyn puuvillakuori, jossa on ohuenohut silikonisulku. Kumpikin siis hengittävämpiä kuin ihan perinteiset pul-kuoret, mutta ohuempia kuin villahousut olisi. Yksi villakuori vielä Hilivinksiksen rinnalle on matkalla. Villaan olen mieltynyt, koska tuntuu varmemmalta ja tuoksuu paremmalta. Välillä jos yö on ollut todella pissainen, haiskahtaa vaippa aamulla nimittäin aavistuksen jo kuoren läpi. Onneksi se ei tunnu meillä ketään häiritsevän, onpahan vain osoitus että kuori todella hengittää! Pul-kuoria yövaipatuksessa käyttäessäni kun hajut lävähtivät naamalle vasta aamulla vaipanvaihdossa! Onneksi kankaisissa vaipoissa haisee vain ja ainoastaan puhdas pissa. Se roskavaippojen kemikaali-geeli-rae-pissa-myrkky-katku on ehkä jonkun tuhat kertaa hirveämpi. Itseasiassa jo ilman sitä pissaakin. Villakuoressa muuten lanoliinituskin hälventää hajuhaittaa mukavasti!

Kuivaliinan Tirpalla yövaipassa on coolmax. Osassa vaippoja se on jo omasta takaa kiinni ja niissä joissa ei ole, käytetään irtonaista. Mitään iho-ongelmia missään vaiheessa ei ole ollut! Aamuvaipatuksen ja iltavaipatuksen yhteydessä ilmakylvetään kulloisenkin kärsivällisyyden mukaan, välillä päivisinkin. Päivävaipoissa on käytössä myös fleeceä ja märkäpintaa (bambupuuvillaa, puuvillajoustofroteeta, tenceliä ja bambujoustofroteeta), ja vaihtelu on mielestäni ollut hyvä juttu, koska millekään ei ehdi herkistyä erityisesti, kun pinta vaihtelee.

En siis edelleenkään ymmärrä vouhkaamista yöllisestä kestovaippailusta alkuunkaan! Pointtihan siinä on kuitenkin ihan sama kuin päivisinkin. Kakkoja ei (ainakaan meillä) yleensä öisin tule, joten jos vaippaa ei vaan halua yöllä nousta vaihtamaan pitää imua imua ja imua laittaa niin paljon, että koko yön pissat imeytyy ja siinä se. Yksi yö huvikseni vertasin kuivaa ja märkää yövaippaa keittiövaa'alla, ja arvioinTirpan tuona yönä pissineen noin 1,5dl. Toisina aamuina tosin vaippa on paljon tuota yötä märempi... Mutulla väittäisin, että yön aikana tulee yhdet pissat ja muu illalla ja aamulla, joten vaipan märkyys on enemmän illasta ja aamusta kiinni.

Loppukevennyksenä meillä on tutustuttu itsenäisestikin jo kirjoihin! Ja kuva ei siis oikeesti oo mitenkään lavastettu tai lelukirja asetettu, vaan ihan ite se sille noin teki.

Lisäksi Tirppa on innostunut pureskelusta ja kuolaamisesta, liekö hampaita tulossa jo? Mulle on tullut 5-kuukautisena omat ekani, mutta Täti sanoi, että nykytenaville hampaatkin puhkeavat aiemmin kuin ennen.

Aamukampa

Aamut on ihmisen parasta aikaa. Ainakin meillä. Yöt on syötöllä ja parilla höystettynä kuitenkin kohtuu rauhallisia, ja aamulla on (melkein aina) levännyt, innokas ja odottava olo. "Mitäs me tänään keksitään? Joko taas löytyisi joku uus taito?" 

Tirppa herää yleensä ensimmäisenä 7-9 välillä, tyypillisimmin joskus puoli kasin ja kasin väliltä. Joskus heräämisaika on suoraan verrannollinen illan nukkumaanmenoaikaan, muttei ihan aina. Mä herään kuitenkin sitten seuraavana hihkumisiin ja nauruihin ja tiedän, että vauvalla on aamu alkanut, turha yrittää enää nukuttaa. Yösyötöt kun alkaa ähinöillä ja itkaisuilla. Sängyssä syödään ja hiven ehkä vielä torkahdetaan samalla, sen jälkeen mä ponkaisen hoitamaan omat vessajutut ja Tirppa saa jutella Miehen hereille samalla. Sitten on vauva-aamutoimien vuoro, eli yövaippa pois haisemasta, päivävaatteet päälle ja d-tipat poskeen. Joskus taas jompikumpi, minä tai Mies, jää vähän pidemmäksi aikaa aamu-unille kun muut siirtyy pois makkarista.

Imetysajan vitamiineina mulla on toimineet 
15 ml (eli puolet suositetusta päiväannoksesta) Mivitotal Flexiä, 
Multivitan imetysvitamiinipilleri, 
150 mikroa d-vitamiinia öljykapselina, 
kalkki + magnesiumia 3 tablettia (1200mg + 525mg), 
ja
omegaöljyä 5 millin lusikallinen 
(ja antihistamiinipilleri). 
Näillä on ainakin tähän mennessä hiukset pysyneet päässä, krampit poissa, kynnet kunnossa, suupielet ehjinä ja niin edelleen. Raudat jäi nyt turhanapanttina kaappiin, kun jälkitarkastuksen hemppari oli 147... Mutta toki ne käyttöön tulee sitten joskus, kun imetys loppuu ja pääsen taas verenluovutusharrastuksen pariin!

Aamulla neiti jumppaa lattialla itsenäisesti sen minkä viihtyy ja mä saan kahvit tulille, tiskailtua, kissat ruokittua, pyykit pyörimään ja muuta olennaista aina vähän aamusta riippuen... Tämä tapahtuu ihan vaihdellen välillä keittiön lattialla, ruokapöydällä, olkkarin lattialla tai sohvalla. (Tollanen irtonainen leikkimaton lelukaari on muuten ihan huikea, se kulkeutuu minne vain noista edellä mainituista paikoista, vaikkakin välillä neiti saa tyytyä olemaan ilmankin ja keskittymään liikkumisharjotteluunsa. Toimii myös sitterin eteen asetettuna sitterin lelukaarena.)

 Sitten seurustellaan, syödään, pissitään ja kakitaan ja onkin jo aika etsiytyä päikkäreille. Joka aamu väsymys ilmenee yleensä hermostumisena hikkaan. :D Nuo aamun ekat päikyt Tirppa yleensä nukkuu ihan vaan sängyssä, koska herää yleensä jo sen ensimmäisen 40-50 minuutin unisyklin jälkeen taas tunniksi riekkumaan ennen niitä oikeita pitkiä parvekeunia. Näinpä siis nuo ekat lyhyet tirsat on mun osalta varattu puhtaasti aamukahvitteluun, aamupalaan ja nollailuun (joka yleensä tapahtuu tietokoneella).

Kuten sanottu, aamut on ihmisen parasta aikaa! Ihana nauttia näistä, kun keväällä varmaan koittaa koulun ja duunin kanssa ihan erilaiset aamumeiningit puuroineen ja muineen.