Tutilla vai ilman?

Mun omaa purukalustoa on kaupungin (valtion) rahoilla oi'ottu aikoinaan joku ehkä noin kymmenen vuotta tai ylikin. Mulla oli reipas alipurenta ja hampaat keskenään vinksallaan noin muutenkin kaikin puolin. Alotettiin jostain jätskitikuista huulten välissä ja päädyttiin niskavetoon hupulla ja kiinteissä raudoissa praketteihin about joka hampaassa (ne, jotka on saman kokenut tietää). Ja ne kiristyskäynnit Vironkadun hammashoitolassa Krunassa. Huh. En tiiä oliko ne enemmän kauheita vai mehevän kauheita. Olen ehkä vähän masokistikin, kun tietyllä tapaa muistelen niitä lämmöllä. Jotain siltä väliltä. Hampaat eniveis oli tuskasen kipeet aina pari päivää käynnin jälkeen, syöminen oli vaikeeta ja aivan helkkarin hienoa jälkeä tuli alkuperäseen nähden.

Samalla henkäyksellä voin kertoa että mä muistan syöneeni tuttia. Joo en tiedä tarkkaan, että minkä ikäsenä tai muutakaan, mutta mulla on joku erittäin hatara muistikuva siitä odotusfiiliksestä hellan vieressä, nenä emalia vasten, kun upouutta tuttia keitetään käyttövalmiiksi. Sanomattakin lienee selvää, että mun kierossa mielessäni tutti ja hampaiden oikominen liittyy väkevästi toisiinsa. Eli mun lapsenihan ei sitten tuttia syö! Mä oon vahtinut tutittomia lapsia ja ne on helppoja!

Mä sain ekan tutin tolle omalle lapselleni lahjaksi jo vuosi sitten jouluna. Eli silloin kun pötkö oli ehkä joku muutaman senttiä pitkä hätäisesti ja visusti mahassa. Ne tutit  odotusajalta siirrettiin säilöön pahan päivän varalle. "Mä myyn nää sit joskus."

Me ei siis tosiaan koskaan tietoisesti tuputettu tuttia tai haluttu sitä käyttöön. Kunhan kokeiltiin. Eikä se käytössä oikein edelleenkään ole.
Paitsi ihan vaan silloin kun tarvii.

Juuri niinkuin ajateltiin. Ja kaikki se onnistui oikeestaan ihan vahingossa.
Meillä tutti on merkki siitä, 
että nyt just heti ei pääse syliin, mutta kohta pääsee, ja odotellessa vois vaikka olla hiljaa (bussi, tms.). 
Ja se on myös apuna, kun Tirppa haluaa imutella, mutta samalla kiemurtelee tuskassa kun vatsa on jo täysi ja tissistä vaan pukkaa maitoa.
Päivisin se auttaa nukahtamaan unille ja poimitaan poskelta pois kun uni on voittanut.

(Niin ja muuten että rintaa syövä vauvako ei voi ylensyödä? Hah, neuvolateoriat in my ass! Tervetuloa siivoo Tirpan puklut lattialta, hoitikselta, vaatteilta, laukulta... Vähän kaikkialta, kiitos rintaruokinnan...)

Ehkä me sit vaan toivotaan ilmaista oikomishoitoa ja hyvinvointiyhteiskuntaa vielä 10 vuoden päästäkin. Tai sit näillä asioilla ei vaan oo mitään tekemistä keskenään. Tai sit se perii sen muuten vaan. Onneksi sentään ainoat tuttimallit, jotka suussa pysyy tarpeeksi hyvin on niitä kaikkein purentaystävillisimpiä.

Ja kuitenkin suosittelen tuttitreenejä kaikille ja samoin oikomishoitoa. On ne vaan sen arvosia. Juuri tällaisessa pienimuotoisessa tutteilussa uskon, että hyödyt pysyy haittoja suurempina. Vaikka sitä oisi alkuun mitä mieltä vaan.