Lääkärisetä oli oikein hassu kyllä. Miestä kutsui koko ajan apupojaksi ja asetti sen ihan hoitotuolin jalkopäähän toimitusta seuraamaan, kun alateitse siis tehtiin. Oon kyllä kuullu, että joillekin onnistuttu mahan päältäkin tekemään, mutta sama se mulle. Heti kun kaksistaan huoneeseen astuttiin, niin tohtorissetä totesikin arvaavansa miksi ollaan paikalla. Kyseli oikeestaan kaikki päivämäärät mitä kysyä voi ja sit alkoikin käytännön puoli.
Siinä nihkeeltä tuntui lähinnä vain kuvakulman vaihdot. Eli lääkärimme halusi vähän eri suunnista tiirailla näkymiä, niin piti anturiakin sitten heilutella sen mukaisesti. Mikään paksuhan toi anturi ei siis ole, mutta noh, voihan sen kuvitella kuitenkin että ihan kivointa ei ole. Toki ehkä tuntemuksia lisäsi se, että mua vaan jotenkin hillittömästä nauratti, joten oli vaikeuksia pitää lihaksia rentoina. Jotenkin se tilanne oli niin omituinen ja sitten samaan aikaan tietysti vähän helpotustunnetta purkautui sekaan, niin herkemmin mä hihitän tollasissa tilanteissa kun itkeskelen. Voi olla että lääkärin ominaisuuksillakin oli osuutta asiaan.
Minä sain kuvat ja lapun huomiseen neuvolaan käsiini ja mies laskun. ("Tää kuuluu sulle, sun vikashan tää on, tyttöparka!") Lääkärikin lopuksi puhui siihen malliin, että suurimmat karikot on nyt ylitetty ja että toivottavasti tulee oikein kuuma kesä... Sitä siis odotellessa.
Kuvissa näkyy vaaleana kohdun limakalvo, niiden keskellä mustalla lapsivesi, eli raskauspussi. Sormuksena keskellä ruskuaisipussi, jonka vieressä vaaleana hahmona itse örkki. Hassua että kuvissa se on isompi tällä hetkellä kuin livenä olisi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti