- Väsymys. Voi kun sellasta näkisikin. Suurin vaivani (oireeni?) tällä hetkellä viimeisen viikon ajan jatkuneen on ollut raskas unettomuus ja yleinen pirteys. Energiataso noussut ihan hulluna. Jatkuvilla neljän tai viiden tunnin yöunilla jaksan enemmän kuin yhdeksän tunnin unilla ikinä! Ehkä tästä alkaa nauttia juuri kun se väsy sitten iskee...
- Pahoinvointi. Ei näy, ei kuulu, ei tunnu. Ruokaa maistuu aika normaalisti. Ei kuvota, ällötä, okseta, mutta ei sen puoleen tee mitään erityisempää mielikään.
- Mielialan vaihtelut. Olen muumimamma. Maailmassa vois varmaan tapahtua ihan mitä ihanaa tai kamalankamalaa vaan ja istuisin sohvalla ja tuumisin että kyllä tää tästä. Ilmeisesti siis oksitosiinitaso aika korkealla tai sitten tää on psyykkistä. Ihan kaikki tuntuu lempeän miellyttävältä vaan.
- Nännien tai rintojen arkuus. Rinnat ei ole sen aremmat kun normaalistikaan tietyssä kuun vaiheessa, nännit kyllä on, mutta ei mitenkään häiritseävästi. Tai kun jotkut valittaa että nukkuminen tai rintsikat ois vaikeita, niin öö ei ole. Kissojen rintojen päälle tepastelu maatessa kyllä on ollut kielletty jo tovin normista poiketen.
- Alavatsan nipistely. Nipistely? Nää on nyt kyllä jonkun miehen kokoamat oireet! Jotain menkkamaista jollotusta siellä vähän väliä on, just sen verran että vessassa on jokaikinen kerta pakko tarkistaa, että alkoko ne nyt. Sanoisin että hyvin lievä alavatsan jännittyneisyys, krampit ja jollotus (jomotuksen lievempi muoto) ois lähempänä totuutta. Säteilee myös selkäpuolelle.
- Kuume. Joo no yks ilta mittailin 37,8, mutta se on mulle kyllä täysin normaali iltalämpö sohvalla peiton alla ikkunat kiinni (saatto olla kylvynki jälkeen). Harvemmin mulla lämpö alle 37 on.
- Päänsärky. Ei onneksi. Hiventäkään.
- Tiheä virtsaamistarve (virtsaamisvaivat). Ehkä. En tiiä. Juoksen vessassa normaalistikin tosi tiuhaan, toki vähän juomisista ja syömisistä riippuen. Mut kyllä mulle eilen tuli mieleen, että tänään pitäis ihan laskea kuinka monta kertaa tarvii käydä. Yöllä taisin käydä kaks kertaa ja nyt aamulla oon ehkä käyny myös joku kaks?
| Vaara: Keinohormonivastaisuus saattaa johtaa luonnonhormonimyrskyyn. Odotuksen, imetyksen, vauvavuoden, toisen odotuksen, imetyksen ja vauvavuoden huokauksia ja huomioita ensiviikoilta tähän päivään. Raskaus- ja vauvablogi. Yök. |
maanantai 12. marraskuuta 2012
Onni oireettomuudessa
Ehkäpä just siksi on niin vaikea mitään uskoa koko ajan tapahtuvaksi, kun siitä ei minkäänlaisia konkreettisia merkkejä ole. Googlettelemalla voisi ajatella ettei toivoa töihin tai kouluun tai lenkille tai kauppaan pääsystä (ainakaan aamuisin) olisi ollenkaan. Ensimmäinen googletärppi ja omat kommenttini alla:
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti