Tarpeet & turhakkeet

Kaikki tekevät tän "mikä etukäteishankinnoista oli hyödyllistä ja mikä ei" -postauksen ja ajattelin nyt tän reilun kolmen kuukauden perusteella kertoa mitä me ei olla tarvittu, mitä on tarvittu ja mitä ilman ei oltais pärjätty. Enjoy ja miettikää omia tarpeitanne näiden kommenttien kera! Olen tehnyt tätä nyt vähän hassusti selaamalla blogin kaikki aiemmat "hankinnat" -tagin alla olleet postaukset jotta niiden pohjalta tää imetysdementiapää ehkä muistaisi olennaisimmat, isoimmat ja eniten mun päätä vaivanneet hankinnat!

Kertakäyttöisiä vaippoja mä en etukäteen meille hankkinut ja hyvä niin! Laitokselta saatiin propagandapaketteja oikein kaksin kappalein kylkiäisineen, joten jos kestovaippojen käyttö siintää mielessä, niin suosittelen tekemään samoin! Kierosti tosin nuo ihan vastasyntyneen vaipat maksaa kaupassa puolet vähemmän kuin isommat koot, joten houkutus on pienempi kääntyä (ja jumiutua) ylikansallisten riistovaippojen puoleen... Siksipä jos yhtään epäilet intoasi vaippailuun, suosittelen jättämään ne roskavaipat kaupan hyllylle jo alunperin ja hyödyntämään sairaalasta irtoavat roskat. Näin kynnys perehtyä jo heti kotiutuessa taas uuteen asiaan on paljon pienempi kun ne vaipat hupenee silmissä! On paljon helpompaa heti alusta testailla ja harjoitella uusia vaippoja vaikka joka toisella vaipanvaihdolla, kuin sitten joskus "olojen tasaannuttua" yllättäen piilottaa roskavaipat ja heittäytyä vain ja ainoastaan pestävien vaippojen varaan eräänä päivänä. Kun ei ne olot siitä tasaannu. Ainakaan kolmeen kuukauteen. Ja sen ikäselle alkaakin ne nb-vaipat olla jo melkein liian pieniä. Pikkupikkuruisen kanssa niitä ohivuotoja vaan alkuun tulee. Ja kakkakatastrofeja. Niitä etenkin tulee muuten ihan joka vaippaan.  Sen kanssa on vaan elettävä. Kotona on helppo vaippaharjoitella vaihtovaatevarastojen äärellä, ja harjoitella lisää, kunnes lopulta olo roskavaipat jalassa on epävarmempi kuin kestovaipan kanssa! (Me siis ostettiin ilmaisvaippojen jälkeen yksi paketti 3-6-kiloisen Muumeja, Tirppa painaa nyt yli 6,5 kiloa ja niistä vaipoista on yksi jäljellä. Ja se yksi viimeinen on lojunut jo varmaan viikon yksinään hoitiksen nurkassa. Ja sitä ennen viikon duona toiseksi viimeisen kanssa. Pitänee siis seuraavassa paketissa siirtyä isompaan kokoon tai opettaa kestovaippakokemattomat lapsenvahditkin käyttämään meidän vaippoja.) Ehkä mä teen alkupäivien vaipparallista vielä oman vinkkipostauksensa ja vaippojen hankinnasta, koska niistä en nyt tässä lörpätä.

Jatkona vaipoille... Saatiin tädiltä Baby Björnin potta jo hyvissä ajoin. Mies piilotti sen kaappiin, josta minä kaivelin esille viikkoa paria ennen h-hetkeä kun asettelin hoitista käyttökuntoon. Jonkinlaista pissakakkapurkkia suosittelen käyttöön hoitopöydälle ehdottomasti jos lavuaari ei ole lähellä! Jo pelkästään vaipanvaihdon yhteydessä potatuksella saa aikaan paljon: ainakin puhtaamman pepun ja vaipan. Innokkaampi potattaa myös ruuan jälkeen. Ja herätessä. Ja repusta tai vaunusta pois otettaessa. Ja vähän siinä välissäkin. BB:stämme saa sen kuppiosan irti (varmaan tyhjennystä helpottamaan) ja tuo kuppi meillä on ollut hoitispottana pöydän päällä. Eli vaikka länsimainen roskavaippakulttuuri antaa ymmärtää potan olevan tarpeen vasta joskus "pottaharjoittelun" myötä niin potasta voi tehdä tarpeellisen (ja sen harjoittelusta tarpeettomamman) jo vastasyntyneenä.

Sisävaatteista sanoisin vaan, että me pärjättäisiin ehkä kaikkein täydellisimmin kahdeksalla päivä- ja neljällä yövaatekerralla. Kaksi vaatekertaa per päivä ja yks yökkäri per yö, toissapäiväiset pesussa, eiliset likaisina, tänpäiväiset käytössä ja huomiset varalla -meiningillä, ja tällä neljään päivään varautumisella olisi jo tosi hyvin pelivaraa. Bodyn jatkopalalla joka toisen senttikoon voi jättää vaikka hankkimatta ihan vauvakokoisista (50, 56, 62, 68...). Näissä nopeasti pieneksi jäävissä oisi mun ollut syytä paremmin huomioida vuodenaika, koska meidän loppukesän vauvalle 56-senttiset PITKÄhihaiset bodyt jäi oikeestaan käyttämättä ja housuja ei tarvittu juurikaan, yökkäritkin oli lyhythihaiset ja lahkeiset. Nyt syssymmällä taas lyhyet hihat on kehnot, koska noh, niihin tarvii sitten pitkät päälle jossain muodossa. Osa sukista on jäänyt käyttämättä kokonaan, koska eivät ole nilkasta tarpeeksi muotoiltuja ja siksi pysy jalassa. Kokopotkuhousut ilman haaraneppejä pakkasin myös aika nopeasti pois hoitiksen laatikosta, kun ei niitä vaan koskaan jaksanut pukea vaikka kuosit oisi olleet kuinka kivat. Must have -jälkikäteishankintoja olivat sitten jalkaterälliset yöpuvut (koska ne sukat), äitiyspakkauksen haalareita pienemmät villa- ja toppahaalari nyt syksylle (ehkä jopa keväällekin), puolipotkarit ihan vauvana (koska ne sukat taas) ja mulle itselleni imetysreleitä, eli paitoja ja rintsikoita. (Niistä etukäteen hankitutkin on kaikki tulleet käyttöön ja hyvin sain raskausaikana koot arvioitua suunnilleen oikein.) Odotusvaatteet on aika turhia, koska rennot tavisvaatteet ajaa saman asian.

Jumppapallo oli ehdoton! Teki hyvää treenata raskausaikana dataillessa, pallon päällä asento vauvan laskeutumiselle oli paras, synnytyksessäkin sillä pompin, mutta tärkeinpänä kaikista, sillä saa kuljeskeluun kyllästynyt vähän väsynyt vanhempi yliväsyneen vauvan pysymään hiljaa ja nukahtamaan ilman tissiä. Toistaiseksi meillä ainakin ihan aina toiminut.

Vaunuina Baby Jogger City Versat vauvakopalla on olleet meille ihan lyömättömät. En usko että mikään muu malli voisi niistä mennä ohi. Jos noilla selvitään talvipyörien avulla lumihangessakin, niin mä en noista luovu ikinä. Paitsi sit kun hedelmällinen ikä on ohi ja lapset osaa kävellä. Vaunut on testattu bussissa, ratikassa, metrossa, junassa, liukuportaissa, R-kioskeissa, kivijalkakaupoissa ja vaikka missä muualla jo, ja lisäksi muutamasti purettu / kokoontaitettu kun esim. vierailtu hissittömissä kerrostaloissa. Ainiin ja Kampin keskuksessa oli joku viikonloppu toinen vaunuhissi rikki ja tuhottomat jonot hissiin, niin pistettiin sielläkin kasaan ja mentiin portaita!

Synnytyksen jälkeen tosin akuutisti hommattiin a) "hoitolaukku", b) sadesuoja, c) heijastinteippiä ja d) untuvamakuupussi.  Alkuun hoitokamat kulkivat toalettilaukussa vaunun tavaratilassa, mutta Mies osti sitten Adidaksen olkahihnalaukun roikkumaan työntöaisalle ja onhan se kätevämpi, kun ei tarvitse kyykkiä ja kumarrella. Sadesuojan olin jättänyt hankkimatta, koska eihän me oikeesti kovalla sateella ulkona liikuta. (No kyllä me vaan liikutaan, jopa vapaaehtoisesti pitkillä vaunulenkeillä. Ja koska vaunut maksoi liikaa, niiden jälleenmyyntiarvoi oisi kiva säilyttää. = Sadesuoja ja äkkiä, pitkä syksy edessä räntineen ja rähmineen!) Lisäksi nuo vaunuthan on ihan pikimustat, ja viimeksi kun tarkistin niin aurinko laskee näillä korkeusasteilla joskus jo kolmelta tai ainakin iltapäivällä. Ninjavankkurit saivat siis rämäkät heijastinteippaukset tankoihinsa heti kun illat alkoi pimetä. Vielä kun mä keksisin jonkun ratkaisun itseni näkyväksi tekemiseen! Untuvapussi puolestaan korvasi äitiyspakkauksen vanupussin jo jokin aika sitten, koska välillä monestikin päivässä ulkona päikkäreitä vetelevä Tirppa on vaan helpompi lykätä suoraan sisävaatteissa untuvapussiin ja parvekkeelle kuin ulkovaatteiden pukemisen kautta. Ja eipä tää sää tästä vielä vähään aikaan lämpenekään tietty... Meidän vauvakoppaan mahtuu juuri iso 94-senttisen pussi, eli sama pussi käy varmaan vielä vuoden ja parinkin päästä sitten vaunuistuimessa!

Rojusitterimme on ollut hintaisekseen hyödyllinen (muistaakseni 5€ yhteensä vauva-ammeen kanssa, joka on myös ollut iloksi?). Nyttemmin Tirppa on alkanut viihtyä lattialla jumppaamassakin, mutta ihan pienenä se ei tullut kuulonkaan useimmiten, joten sitteri oli kahvinkeitto, vessakäynti, ynnä muiden akuuttien kahdenkädentarpeiden pelastaja. Edelleenkin vähän väsyneelle sylinkipeälle vauvalle se kelpaa paremmin kuin tatami jos haluan vaikkapa syödä. Samoin Tirppa ei hikatessaan viihdy lattialla vaan sylissä tai sitterissä, ja se hikkahan sillä on noin 3-5 kertaa päivässä!

Rengasliina oli vastasyntyneen kanssa ehdoton hitti! Helppo ja nopea pukea ja imetys seisaalteenkin onnistui tarvittaessa. Edelleen liina on yli 6-kiloisella ollut käytössä jos on väsykänkkäränkkä ja nukahtaminen vaikeaa. Manducalla on tähän mennessä käyty lähinnä shoppailureissuilla paikoissa, joihin vaunuilla on vaikeaa päästä. Myös vaunussa viihtymättömällä vauvalla Manduca oli oiva apuväline, koska ei sitten tarvinut käsissä kanniskella vauvaa ja työntää tyhjiä vaunuja jos vauvahermot eivät riittäneet. Kudottu liina on päässyt kotikäyttöön ja korvaamassa trikoisena venyvän rengasliinan kohta kokonaan. Reppu Manducan kanssa liikkuessa on ollut hyödyllinen ja toki kauppareissuilla, kesäpiknikeillä ja muualla jo muutenkin.

Itkuhälytintä harkittiin yhteistuumin raskausaikana, muttei kuitenkaan hankittu ja sepä olikin sitten ensimmäisiä tarpeita vauvan ulkoistuttua mahasta. Pienessä kämpässä hälytin ei mikään pakollinen olisi, mutta parvekepäiväunituksessa se on tosi näppärä.

Raskausajan ihoöljyt oli mielestäni hyvä panostus. Loppuraskaudessa mun maha arpeutui kyllä tosi rajusti, mutta en tiedä oisiko sitä voinut estää mitenkään, koska joka ilta ja jopa pesun jälkeen, joskus myös aamuisin öljysin tota massua! Raskauden jälkeen oon öljyämistä jatkanut ja yllättynyt jopa miten nopeasti jäljet on haalistuneet. Tätä menoa tää maha (arpien osalta) on ensi kesänä ihan esittelykunnossa. Kosmetiikkapuolella olisin jo raskausaikana sen sijaan panostanut kunnon käsivoiteeseen! Pikkuvauvan kanssa käsienpesut, kastumiset ja muu moninkertaistuvat, joten kädet on kovilla ja kaipaavat rasvaa. Samoin jostain syystä mulla jalatkin ovat kuivuneet synnytyksen jälkeen oudosti enemmän ja herkemmin kuin yleensä! Kenties tottuivat raskausajan Miehen "voitelu" (hieronta) -sessioihin? Itse liputan Boreasin ja Neutrogenan voiteiden puolesta!

Harsovaipat / harsot / meillä kotoisammin ihan vaan "rievut" on ilman muuta käteviä. Kaikessa. Puklut, kuolat, maidot, ruuat, pissat, ihan mikä vaan erite pyyhkiytyy niihin. Hoitopöydällä ne ovat alla ja pyyhkeenä päällä. Suojaavat vaunukoppaa parvekepäikkäreillä ja joskus ulkoillessakin. Vanhemmatkin voi nenänsä niihin niistellä. Käyvät taskuvaipoissa imuina, lisäimuina milloin vaan, ilmakylpyalustana sohvalla muovin kanssa, leluksi tarttuvalle tahmatassulle. Alkuun maidon noustessa kun liivinsuojat eivät olleet tarpeeksi isot nukkuessa, tungin harson topin sisään ja otin toisen viereen, eli kun eka kastui saattoi sängyssä vaan vaihtaa puhtaaseen aamuyöllä nousematta itse. Jos nyt saisin päättää hankkisin enemmän yksivärisiä värikkäitä ja vähemmän kuvioituja. Kivempi ulkonäkö ja likatahrojen erottuvuus on niissä parempi. Riepuja kun lojuu pitkin poikin kämppää (mielummin niin, kuin ettei olisi saatavilla juuri kun sattuu tarvimaan) ja on harvoja yhtä äklöjä asioita kun napata yksi, pyyhkiä sillä ja todeta sitten että se haisee eiliselle tai jopa toissapäiväisellekin boogalle!

Uusi isompi pyykkikori oli siis hyvä hankinta. Etenkin siivotessa rättien, lakanoiden ja pyyhkeiden myötä pyykkikasa on melkoinen! Jo arkikäytössä pelkkä vaate-, vaippa- ja harsopyykki kun saa koneen kevyesti täyteen melkein joka päiväksi. Tällä hetkellä mulla on tuo isompi "ei-niin-akuutille-pyykille" ja pienempi sitten akuutille pyykille (eli eritteiselle, kostealle, haisevalle), ja pestessä tyhjennän koneeseen ensin akuutin pikkukorin ja sitten koneen täytteeksi ammennan ei-akuutista-korista sen mitä mahtuu. Näppärää!

Kehto ja pinnasänky ovat meillä tällä hetkellä kissojen valtakuntaa ja tavaransäilytyspaikkoja.  Välillä olen miettinyt yöunien siirto pinnikseen, mutta esimerkiksi viime yö sai taas perääntymään ja unohtamaan koko höpöjutun. Ilmeisesti rotarokotteen toinen satsi sai bebemme vääntämään parit löröt yövaippaan, joten yö sisälsi normaaleilla parilla syötöllä myös vaipanvaihdon ja kakkaa lattialla. Tällaiset jalkeillenousut ja hääräämiset saivat mut itteni niin hereille, että kummallakin kerralla uudestaan unen päästä kiinnisaaminen vei vähintään tunnin ja varmaan pidempäänkin! Olo oli herätessä kuin krapulassa vedetyn hikilenkin jälkeen. Eli yhteissänky kelvatkoon yösyöttöjen jatkuessa ainakin toistaiseksi, jotta minäkin saan unta. Tämä siis meni aikalailla niinkuin etukäteen herkkäunisenä kuvittelinkin. Lisäksi onneksemme Mies on nopea- ja sikeäuninen, joten hänen yönsä eivät yhteisnukkumisesta juuri häiriinny (paitsi tällaisina poikkeuksellisina vaipparumbaöinä). Eli vauvan sängyt ovat meillä olleet kyllä ihan turhakkeet tän ekan kolmen kuukauden aikana! Saa nähdä miten vastaisuudessa?

Äitiyspakkauksen peittoja ostin kirpparilta toisenkin aika alkuun, koska vauva nukkuu peittoon kääriytyneenä, jotta unissaan siirtely olisi helpompaa ja tällöin painovoimalait myös tuhraavat peiton kuolaan, pukluun ja välillä alkuun pissaankin. Ei muuta kuin peitto lakanoineen likapyykkiin ja uusi käyttöön! Itseasiassa olen jopa harkinnut kolmannen äp-peiton kirppistelyä, jolloin niitä saisi yhtäaikaisesti useampia käyttöön, vaikka yksi olisi pesussakin.

Rintapumpusta oli alkuun hyötyä vähän, mutta hivenen turhake se mulle on loppujen lopuksi ollut. Jos vauva ei syystä tai toisesta olisi tissistä saanut syödäkseen olisin varmaan hankkinut vuokralle jonkin ihan sairaalatasoisen pumpun ja nyt puolestaan lypsän mielummin käsin omia vapaahetkiä varten. Herun käsilypsylle nopeammin ja helpommin ja sen voi tehdä "tässä ja nyt" ilman että tarvitsee pumppua pestä, koota ja taas tyhjentää. Vessakäynti, käsienpesu, lasi vettä naamaan ja puhdas astia ja harso, 15 minuuttia ja homma on hoidettu! Etenkin nyt, kun Tirppa on alkanut vedellä yli 3-tuntisia päiväunia olen saanut jopa vähän liikaa maitoa pakkaseen varastoon pahan päivän (tai bileillan) varalle. Tuollaiset 3-4 tunnin luento- tai treenireissut tyttö pärjäilee jo maidottakin suunnilleen kunhan on juuri syönyt.

Rintakumeilla samoin en tehnyt kotona yhtään mitään, ja niitä sai Kättäriltäkin mukaan. Maidonkerääjät olivat alkuun tosi hyvä apu! Syöttäessä toisesta toinen tissi vuosi kuin seula ja tällä tavoin sain alkuviikkoina kerättyä pullomaitoa aina parissa päivässä jo yhden aterian verran ja tosi vähällä vaivannäöllä. Nyttemmin maidontulo onkin jo tasaantunut, eikä moisilla enää tee yhtään mitään. Siihen liittyen myös alkuun liivinsuojia kului ehkä 5-10 paria päivässä, joten niitäkin jouduin pikatilaamaan lisää aika äkkiä synnytyksen jälkeen. Kertakäyttöisiä yritin kokeilla paristi (kun niitäkin oli sairaalasta mukaan tarttunut), mutteivät olleet mukavia päällä. Myös maidonsäilytysastioita ja minigrippusseja pakastukseen tuli hankittua vasta kotiuduttua. Pienessä pakastimessa nuo pussukat on tosi tilaihmeitä. Lisäksi oon pakastanut maidot pusseissa litteiksi levyiksi, jolloin niiden sulatus ja lämmitys kehonlämpöiseksi vesihanan alla on ihan parin minuutin homma.

Korvikejauhetta ei ole tarvittu ja se menee helmikuussa vanhaksi, eli saa nähdä tuleeko testattua ennen sitä. Kunnon tuttipullo oli hyvä hankinta, jotta satunnaiset pulloruokinnat eivät ainakaan imetykseen vaikuttaneet alkuun. Kunnon tutit haettiin lastentarvikeliikkeestä myös vasta sitten, kun market-tuteilla oli todettu, että niistä on bussivaientajaksi ja päiväunihelpottajaksi.

Hoitopöytäasioista sen pierulääkkeen (Cuplaton) oisi voinut jättää hankkimatta. (Kuka haluaa, ylimääräsenä yks avaamaton?) Pieruja meillä on välillä enemmän ja välillä vähemmän, mutta vaivaa niistä ei ole ollut. Maitohappotippoja en hommannut, eikä niitä ole tarvittu. Itse olen tosin jatkanut maitohappokapseleiden syöntiä myös imettäessä ja varmaan pahemmat rotarokotteen vatsanväänteetkin olen eritteenvaihdon myötä saanut minä itse, eikä vauva! Myös apteekin d-vitamiinitipat joutavat suoraan romukoppaan! Viiden tipan tipauttaminen liikkuvaisen vauvan suuhun on ikävä tehtävä, ja niin isosta määrästä palmuöljyä tulee herkästi vatsavaivoja isommallekin otukselle. Bioteekin tehotippoja käyttäessä neuvolan suositusmäärillä (10 mikroa) riittää yksi tippa päivässä! Suosittelen siis kaikille niitä, koska neuvola ei vissiin saa muuta suositella kuin apteekkikamaa. Me vaihdetaan Bioteekkien jälkeen varmaan vielä vahvempaan, noita olen antanut 2-3 tippaa päivässä. 

Nenäimuri oli sen sijaan kaukaa viisas hankinta, se tuli tarpeeseen heti kahden viikon iässä flunssassa, sekä nyttemmin ihan normaaleinakin päivinä silloin tällöin jos nokka törisee. Kaveriksi suosittelen lämpimästä (huijaushintaista) keittösuolaliuossuihketta apteekista. Lähtee se sitkeämpikin räkä. Apteekista oisi voinut myös kissoja ajatellen napata Feliwayn rentouttavan feromonihaihduttimen sairaalareissun ajaksi ja kotiutumisen alkupäiviksi, vaikka kyllä nuo taisivat ilmankin vauvaan tottua. Parasetamoli suppoina ja lanoliinivoide ovat tulleet tarpeeseen rokotusten myötä ja imetyksen alkutaipaleella.

Vauvakosmetiikasta tarpeellisimmat ovat olleet puhdistuspyyhkeet reissussa ja kotonakin, Bebanthen (ylläri, hehheh) ja baby oil. Tosin tuota öljyä saatiin myös lahjoina ja laitokseltakin, eli sitä riittää varmaan vielä sen seuraavankin vauvan tarpeisiin, riittoisaa kun on. Tai sitten mun ihonhoitoon! Pesuaineita, talkkia, sinkkiä tai muuta ei ole (vielä) kokeiltukaan.

Kamera oli aivan loistava hankinta ja toinen samaa sarjaa oisi voinut olla isompi älypuhelin imetyshetkien datailuun. Netflixin tarjonta oli etenkin loppuraskaudessa ja myös alun imetyksissä hyvä helpote.

Isompi sänky oisi meille ollut tarpeen niinkuin epäilinkin. Nytkin pötkötellään ihmeellisella yhdenhengensängyllä jatketulla jenkkisängyllä. Tämä siis hankintalistalla jossakin määrin ollut nämä kaikki kolme kuukautta.

Vauvan leikki- tai jumppamatto lelukaaren kanssa on vasta viimepäivinä tarttumisen myötä ollut iloksi. Aiemmin pelkät valot, varjot ja maisemat riittivät viihdyttäjiksi. Lipastomallinen hoitopöytä on ollut arvokas kapistus, mutta kaverikseen se olisi kaivannut ehdottomasti jo ennakkoon hyllyn vaipoille! Ne ovat nättejä sisustuksellisestikin ja alkupäivät menivät vähän vaippakaaoksessa kun niitä lojui hoitiksen päällä ja vieressä siellä täällä.

Stokken Tripp trapp syöttötuolin saimme likan syntymäjuhlissa lahjaksi, joten retrosyöttis ja sen tuunaaminen olikin sitten vähän turhempi vaivannäkö. Sainpa kuitenkin jotenkin ajan äitiyslomalla kulumaan ehkä paremmin, kehto tuli maalattua samassa ja uuteen hyvään kotiin syöttis pääsi ja Tripp trappi odottelee keittiössä maisteluiden aloitusta.

Imetystyyny oli mulle täysin turha, ja jo myyty poiskin. Jos imettäisin enemmän istualtaan, niin harkitsisin ihan kunnon tyynyn hankkimista, mutta makuulteen homma hoituu ja koko ajan harvenee niin eipä tuo ole niin justiinsa. Ehtiihän sitä jos tarvitsee. Yleensä kuitenkin imetän aina istualtaankin sellaisella tuolilla, jossa on käsinoja sivussa ja käden voi tukea siihen! Tai sitten nostan jalan toisen päälle niin, että siihen voi nojata. Eli en sano, että pitkulatyyny täysi turhake olisi, mutta minulle se sitä on. Jos sellainen kunnon tyyny olisi, niin käyttäisin sitä kyllä ja ehkä beben pulskistuessa sellaisen vielä hankinkin. Toistaiseksi hyvä näin ja styroksi-tyyny lähtee kiertoon.

Belly bandit -vyön hommasin raskauden viimemetreillä, mutten sitä kertaakaan käyttänyt. Synnytyksen jälkeen (edelleen) mulla on vaan niin älyttömän kuuma ja hiki koko ajan, ettei toivoakaan tuollaisesta ylimääräisestä kuoresta. Onneksi ostin käytettynä ja myin eteenpäin, joten mitään en menettänyt!

Turvakaukalon olisimme voineet kotiutumiskyytiä varten vuokrata jostakin. Sen koomin sitä ei ole käytetty. Kyllähän tuo toki vuoden ikäiseksi menee, joten vannomatta paras, mihin sitä vielä ehkä tarvitaan? Ja vaunusetin kylkiäisinähän se tuli.

Leluista värikkäät kirppislöydöt, helinät, rapinat ja kasvot ovat olleet mieluisia ja tulevat jatkossakin olemaan kun taitoja tulee lisää. Lisäksi lastenlaululevyjen ja youtuben tahtiin on kiva ollut laulaa ja heilua, sekä värikkäitä selkeäkuvisia vauvakirjoja on luettu päivittäin. Ihan alkuun luin neuvolan esitteitä ja satukirjoja, kun kuvat eivät vielä kiehtoneet, mutta puheen kuuntelu sylissä rauhoitti.

Ruokia vanhemmille, tai lähinnä mulle, oisi voinut pakastaa oikeasti paljon enemmänkin. Isyysloman aikana tehtiin ruokaa ja syötiin ihan hyvin, mutta yksin kotoillessa vauvan kanssa ei niin jaksa kokkailla. Paljon syön lounaana edellispäivän illallisjämiä, mutta ei niitä joka päiväksi riitä! Vastasyntynyttä katsomaan tulevilta vierailta voi muuten erinomaisesti rohkeasti pyytää tuomisina tarjoilut ja vaikka vähän ekstraakin. Saa rauhassa keskittyä vauvaan ja jutusteluun. Oisin myös voinut kesän upean satokauden aikana jo pakastaa bebelle jääpalamuoteissa soseita. Nyt pakastelin syksyn juureksia ja kasviksia jonkin verran, mutta esimerkiksi kotimaiset marjat meiltä puuttuu pakkasesta kokonaan talven maisteluhetkiin! Onneksi heinä-elo-taitteen vauvelimme oikeastaan vasta alkukesän kynnyksellä siirtyy pääravinnonlähteeltään maidosta oikeaan ruokaan, joten uuden sadon herkut ovat nopeasti kypsiä!

Tässäpä pikaisesti ehkä oleinnaisimmat havainnot, mitä vanhoja postauksia kahlatessa ja muuten vain tuli mieleeni. Toivottavasti on apua muille näistä havainnoista ja vaippajuttuihin palataan taas myöhemmin!