Aattelin kuitenkin välillä mainita sanasen meidän ensimmäisten kuuden päivän imutuksista tähän väliin. Ihan sen kunniaksi, että noin tunnin takaa on kokeiltu ihkaensimmäinen liinaruokailu ja hetken (kummankin osapuolen) ihmettelyn jälkeen hyvin sujui! Hirmu vauhdilla tossa ei kyllä vielä samalla kävellä parane, kun ei tirpan nokka ihan niin tiukasti vielä pidä kiinni, mutta hyvää lupaa meidän tulevaa eloa ajatellen että näin pian sujuu näin näpsästi!
Olis meinaan ollut jo eilen tarpeen tuo taito, kun heppu heräs just kun oltiin 10 minuutin päästä nousemassa Kampin terminaalissa bussiin! Nälkäkurjuus ehti nippa nappa bussissa iskeä kun ei heti saanut tarvetta täytettyä, mutta onneksi liinassa ja liikkeessä ei ehtinyt pahaksi tuossa ajassa äityä kun kotona oltiin tosiaan noin 15 minuutin sisään.
Ekan sairaalapäivän reppana oli uninen ja pari ekaa päivää jouduttiin häntä herättelemään itse ruokatauoille. Imuote oli hyvä alusta asti, mutta Tirppa (ja minäkään) ei sitä oikein osattu ottaa. Lisämaitoa annettiin hörppyyttämällä ekan päivän iltana 10 milliä ja aamuyöstä vielä ehkä noin puolet tuosta. Maanantaina multa saikin jo sormipelillä lypsettyä helposti omaa hörpytettävää. Annettiin siis ensin heräämisen päälle pikkuhörppy, jotta ihan se pahin hepulinälkä hellitti, jonka jälkeen treenattiin tissiotteita. Maanantai-iltana saatiin yhteistuumin sitten ekan kerran ilman kätilön apua ote haltuun, yön yli sitä harjoiteltiin ja niinpä oltiin jo tiistaina kotiutumisvalmiudessa.
Upeaa apua sai kätilöiltä 9. osastolla Kättärillä ehdottomasti! Joka vuorossa meillä oli "omahoitaja", jonka Mies haki huoneeseen jos jeesiä tarvi. Tuntui, että kaikilla meidän kohdalle osuneilla kätilöillä oli ihan omat ja erilaiset niksinsä meidän pulmiin, mutta täytyy myöntää, että jokainen niksi tuntui toimivan. Eli jo tuossa parissa päivässä kuultiin about viiden eri ammattilaisen kikat! Ei paha!
Onni mulla oli matkassa maidonnousun suhteen, etenkin kun Tirpalla oli hankaluuksia. Helpotti ehkä imemismotivaatiota, että sieltä tissistä jotain tuli edes huulille jos ei ihan ote vielä pysynyt. Jo synnytyssalista poistuessa mulla oli paidassa laikut, kun rinnalle olin oman heruttelijani saanut. Ekana yönä, noin 24 tuntia puserruksesta taisin tuntea jo "sitä maidonnousukihelmöintiä", joten nopeaa toimintaa kyllä kropalta kun aina puhutaan että siinä menee montakin päivää ehkä! Minkäänlaista kipua en myöskään oo kokenut missään vaiheessa. Siis onhan nuo tisut toki täysinä arat, mutteivät läheskään yhtä arat kuin normitilassa menkkoja edeltävinä päivinä! Nännit sopeutui imutteluun tosi hyvin, tosin ihan alussa varmuudeksi niitä lanoliinitinkin sairaalan propaganda-Lansinohilla joka kerta. Nyt se on jäänyt, ehkä kerran päivässä olen rasvaillut enää.
Tällä hetkellä siis hienosäädetään. Enimmät imetykset on hoituneet kyljellään maaten, joten asentoja pitää treenata ainakin. Luotan kyllä, että kun vähän tulokas kasvaa niin otekin luonnostaan vahvistuu, joka varmasti helpottaa elämää. Imettäessä herunutta maitoa olen parilta päivältä jo kerännyt talteen ja pakastanut Miehen syöttöjä varten. Varmaan viikon päästä aletaan sitten kattella noita pullojuttuja, että onnistus tulevaisuudessa pienet vuoronvaihdotkin sitten! Alkaa meinaan mun synnytysripsijatkeet kaivata täyshuoltoa jo kohtuu kipeesti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti