4D-ultra

Rakenneultran ja korvattavien viikkojen huvetessa hilpasin aika ex tempore 4D:ssä Femedassa tänään! (Jäin sitä pohtimaan ja toissayönä näin niin elävää unta ultrailusta, että mieli teki tepposet, eilen varasin ajan ja tänään sinne pääsin naistenpäivän viettoon!)

Jos duunin sairauskassa korvaa tätä yhtä hyvin, kuin alkuraskauden ultraa niin kyllä kannatti, mutta täydellä hinnalla en todellakaan suosittelisi! Femedan klassikkolääkäri hoiti homman nopeasti, taitavasti ja tehokkaasti, mutta (lievästi sanottuna) kohtalaisen vähäsanaisesti ja liukuhihnalta. Mua se ei tänään haitannut, mutta hehkuttavampaa odottajamutsia aivan varmasti kaihertaisi. Ovelta suoraan pedille, 10 minuutin ultraus, josta dvd-tallenne, nippu kuvia ja lasku kouraan, siinäpä koko homman ydin. Varmasti potentiaalisiin kysymyksiinkin olisi kysyessään vastaukset saanut, mutta mulle tällä kertaa pääasia oli (ja tässä järjestyksessä) sydämen tavis-ultraa varmempi tsekkaus, istukan sijainti, kohdunsuun kunto, sukupuolen varmistus ja kuvat.

Painoa oli jo kertynyt 491 grammaa (tarkat laitteet juu), syke noussut 152:een ja sukupuoli oli pysynyt ihan samana, nyt sainkin vähän monipuolisemman esittelyn siitä. Istukan tiedän nyt sijaitsevan yllättävänkin korkealla, ihan navan seudulla siis ja veitikan pää oli ultran aikaan oikeiden kylkiluiden alla, juurikin siinä istukan huudeilla. Sais se käpäläänsä vielä välillä mahtumaan siihen seinämän ja nassunsa väliin. Ei mikään ihme siis, että liikkeitä tuntuu alaosassa selvästi enemmän ja sielläpä sitten oikeastaan joka puolella nykyään, ihan omaa selkäpuolta myöten. Ja mukava oli tietää, etteivät nuo epämiellyttävänkään nuljuvat potkut kohdunsuulle hallaa tee, vaikka tuntuvatkin.

Ei-niin-tieteellistä antia oli nähdä "nyrkkeilysuojauksen" nosto kasvojen eteen, kun lääkäri koitti ulkopuolelta tökkimällä saada heppulia kääntämään päätään ja ihan loppuvaiheessa nyrkillä tarttuminen omasta jalasta. Mä kun en edes tiennyt, että toinen osaa tässä vaiheessa jo tarttua? (Mitä jos se tarttuu kiinni napanuoraan ja vetää, kumpaa meistä sattuu se? Kun eihän se vissiin vielä tiedä itteensä tarttuvan?)

Oiskohan isänsä nenä, vai hämääkö ultra?

Jalkaterät oli pään kanssa melkein samaa kokoluokkaa.

Jaaha, Bloggeri käänsi tääs kuvaa, mutta nyrkkiote jalasta siis tässä.

Loppukevennyksenä: Seiskaluokan teknisten töiden tunnilla vääntämäni ja 13 vuotta tyhjäkäynnillä nuokkunut kehto pääsi äsken tositoimiin! Ja vaan noin tunti sen jälkeen kun olin eilisen kirpparikiertelyn liinavaatetulokset sinne pehmusteiksi vihdoin lykännyt.