Ruokakriitikko iskee jälleen

Postaus saa inspiraationsa aamiaisestani (joka on vielä syömättä), koska ajattelin löytöni valokuvata tänne ja hyörin sitten kameran kanssa keittiössä vähän pidempäänkin... Nyt ei siis mitään logiikkaa, ei järjestystä, vaan äkillinen ruokavinkkiaivopieru, olkaa hyvä. Valottakoon tää myös hieman miten oon nyt sitten oikein syönyt...

Bloggeri käänsi kuvan väärinpäin, tyhmä blogger.

Löysin niitä! Listeria- tai tokso- (en muista kumman vai molempien) riskien myötä odottajan odotetaan kuumentavan kaikki ulkomaiset pakastemarjat ennen syömistä. Mun muuhun marjaelämään tää ei suurempaa ongelmaa ole tuonut, paitsi vatun vatun vattuihin! Ne tuntuu ainoalta, jota ei löydä kotimaisena pakastealtaista... Ja se kuumentaminen nyt kuulostaa turhalta ja maun (ehkä vitamiinitkin) tuhoamiskeinolta... No nyt löysin suomalaista ja ongelma ratkesi! Berrymasterilla on huijaushintasia (6,99 € / 400 g, riittää kahteen reiluun tai kolmeen kuvassa olevaan annokseen), mutta huijaushyvälaatusia suomifinland-vattuja. Oikeesti noi on kuvassa pakkaspussista heivattu kuppiin ja sulanut huoneenlämmössä noin tunnissa. Ja niillä vois ihan hyvin koristella vaikka kakun! Ne on niin ehjiä ja upeita! Ja herkullisia! Ah ihanaa, mun vattuhimoni on tyydytetty, pärjään hetken muilla kotimaisilla taas. :)


 Ja tähän väliin muuten keittiön olennaisimmat:

Leipäveitsi, iso yleisveitsi, yleisveitsi, tomaattiveitsi, hedelmäveitsi ja kuorimaveitsi. Uusimmat joululomalla hommatut veitset nyt puuttuvat kuvasta, kun tää kuva on jo aika vanha... Eli syksyltä. Mut siis näillä syö mitä vaan. Ja se on iso asia! Kuinka monta kertaa sulla jää joku hedelmä kauppaan odottamaan tai kotijääkaappiin pilaantumaan "koska ei jaksa kuoria"? Mulla ei ikinä! (Paitsi ehkä kookospähkinä jos sitä sattuis joskus tekee mieli?)


Mua ei ole ikinä elämässä närästys vaivannut tai haitannut kuin hyvin satunnaisina kertoina ja niinäkin niin lievästi, että yleensä en siihen mitään apua ole edes huomannut ottaa. Jos olenkin niin se apu on ollut lasi maitoa. Nyt vaiva on tiuhempi, mutta ei onneksi sen rajumpi, joten noh... (Miehenkin kanssa puhuttiin että kun mulla on se juttu tuolla välissä silleen löystynyt niin nyt se päästää sit jotain vähän väärään suuntaanki. Eli about niin sitten.) Nyt voi maitoa sanoa kuluneen. Ja koska se on maistunut muutenkin kuin ruuan päälle närästyksenestohuikkina olen vaihtanut luomuun. (Ei sitä lisättyä deetä ihan kaikesta tarvitse ottaa.)

Varmaan 1,5 litraa vuorokausi on aika lähellä totuutta määrissä jos kaikki kahvimaidotkin lasketaan. (Ja paino sanalla vuorokausi päivän sijasta, koska lasi mölöä on mun nukkumaanmenonärästyksen ja aamuyönälän pikapelastaja lähes joka yö!)

Ylläolevassa kuvassa muuten myös muuta mielenkiintoista. Tuoremehut on edelleen etenkin tollasina hedelmälihaisina versioina ihan mun intohimo. (Onneksi on muuten appelsiinit aika tiuhaan tähän vuodenaikaan tarjouksissa, saa ite jumppapuristaa aamumehunsa.) Toi Inkun uutuus mangojogurtti lähti muutaman kauppareissun huokailun jälkeen testiin. (Siis muistaako joku muu kasarilapsi tarha-ajoilta mangojogurtin?? Ja nyt sitä sais niinko kaupasta?) Yleensä en "sokerijogurtteja" juuri syö, mutta täytyy uutuuksia sentään kokeilla! Enkä oo ees vielä testannu onko tossa tarpeeksi tujakka maku rahkaan sekotettuna... Taittaa meinaan kivasti pois sitä makeutta. *

 Ja makeudesta päästäänkin keinomakeuttaja vastaan valkoinen sokeri raskausajan taisteluun. Mulle se nyt on tuttu taistelu taviselämästäkin, joten ihan samoilla mennään kuin normaalisti. Arkiaterioissa (erittäinkin hyvä esimerkki juuri nuo aamujogurtit ja -rahkat) en mielellään käytä lisättyä sokeria. Toisaalta en mielellään myöskään makeutusaineita. Normisettini on yleensä ollut stevia + hermesetas (käsittääkseni sakariinia). Steviaa mieluusti käyttäisin pelkälläänkin, mutta pakko myöntää, että liikaa/tarpeeksi sitä laittaessa maku käy vähän kitkeräksi. Tän kitkeryyden saa sitten leikattua kätsästi pois korvaamalla ne ihan vikat tipat hermesetaksella. Luonnollisuus, kalorittomuus ja maku maksimoitu! Sakariinin jätin odotuksen myötä tietty pois ja nykyään sitten stevian rinnalla makeuttajien virkaa toimittavat hunaja ja vaahterasiirappi. Vähän tilanteen mukaan... (Esim. vatut & vaahterasiirappi on ihan pakollinen!)

Lisäksi aamurahkajuggejen sekaan toisinaan tunkemani femisoyan tai pellavansiemenrouheen olen nyt korvannut pellavakiellon takia ihan mälsästi soijajauhoilla, soijarouheella jatai kauraleseillä.

Erityismaininnan tähän väliin annan myös Valiolle ja Profeel-tuotteille! Nopeasti ja helposti syömäkelpoista, yleensä (?) lisäaineetonta ja ravintoarvoista välipalaa. Hintahan on törkeä, mutta eiköhän noita taas tule luentojen välissä jokunen kumottua...

Ja pikanuudelithan on tunnetusti ihan hirveetä natriumglutamaattikuraa, huhhuh! En niitä juurikaan syö, mutta välillä iskee into, varsinkin jos mies tujauttaa tulelle omansa ja tuvan täyttää arominvahventeen huumaavan aromaattinen katku! On se onni, että sattui isommassa kaupassa sitten muistumaan mieleen tämäkin ja löysin kuin löysinkin lisäaineettomia luomunuudeleita!

Jotka ovatkin sitten aivan järjettömän kamalan makuisia! (Ihan voisi Stubbia tähän lainata! :D) Toinen pussi jää siis syömättä, kuka haluaa? (Myönnän siis, että on olemassa ruokia, joiden vain luontaisesti kuuluu maistua ainoastaan lisäaineilla höystettynä.)


Ja vielä loppuun... Jos tykkäät ruuanlaitossa viljellä liemikuutioita korvaa ne näillä natriumglutamaatittomilla vaihtoehdoilla!

Niin teen minäkin! :D

* Kuva on myös otettu meidän bränkän jääkaapin ovesta! Tällä hetkellä voisin kyllä melkein satasen maksaa ekstrahintaa, jos se muuttuisi vähänkään hiljasemmaksi. Onko tollasia vanhanajan kesämökki-ja-jääkaapin-tahdissa-tärisevät-kolisevat-huonekalut vielä olemassa? Järkky turina! Ja tietysti etenkin yöaikaan.